Helsingin kasvava väestö vyöryi 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa myös Pitkänsillan toiselle puolelle, jolloin varsinainen työläiskaupunginosa alkoi muotoutua.
Helsingin jugendaikakauden rakennusbuumia on tässä artikkelisarjassa käyty läpi kaupunginosa kerrallaan. Lähes jokaisen tähän mennessä eteen tulleen kaupunginosan kohdalla on käynyt ilmi, että uusia teollisuusrakennuksia suunniteltiin alueelle, mutta sitten todettiin, että alue pyhitetään kokonaan asunnoille ja liiketiloille. Tehtaat siirrettäköön muualle savupiippuineen.
Pitkänsillan toiselle puolelle tehtaat sitten lopulta todella rakennettiin. Helsingin teollistuminen käynnistyi 1800-luvun puolivälissä, jolloin alueelle alkoi kohota yhä vain suurempia tehtaita ja konepajoja. Sörnäisiin perustettiin syväsatama, jonne vedettiin junarata. Vuosisadan vaihteeseen mennessä Helsinki oli jo Suomen suurin teollisuuskeskus.
Pitkänsillan toiselle puolelle majoittui myös suurin osa tehtaissa ja konepajoissa töissä käyvästä väestöstä. Valtava asuntotarve johti rakentamisen sääntöjen ohittamiseen, jolloin korttelit rakennettiin täyteen ahtaita puutaloja palovaarasta välittämättä. Rakennukset olivat ilman viemäröintiä ja kadut päällystämättä.
Vasta kulkutautien uhka pakotti kaupungin panostamaan työväestön asuinoloihin. Kallion, Hakaniemen ja Alppiharjun asutus liitettiin asemakaavaan vuosina 1893 ja 1901. Asemakaavan myötä sekä kunnallistekniikka että uusi rakentamisen tapa otetiin käyttöön. Niinpä jugend saapui myös Pitkänsillan taakse niin kivisinä kuin puisinakin rakennuksina.
Sittemmin suurin osa puutaloista väistyi ja tehtaat hiljenivät tai otetiin muuhun käyttöön suuressa kaupunkisaneerauksessa 1950-70-luvuilla. Arkkitehtuurioppaassa kiteytetään hienosti alueen nykyolemus: “Tiiviisti rakennettu pienten asuntojen työläiskaupunginosa on muuttunut nuorekkaaksi ja värikkääksi erilaisten ihmisten ja elämäntapojen yhteisöksi.”
Lue edellinen Bongaa ornamentti -artikkeli.
Tähän päättyy Helsingin jugendrakennuksia käsittelevä juttusarja. Artikkeleiden kirjoittaja ainakin kokee nyt tunnistavansa jugendrakennukset helpommin ja osaa jopa arvailla kuka on ollut rakennuksen suunnittelija.
Arkkitehtuuriopas ja varsinkin jalkautuminen kaupunkiin kiertämään oppaassa mainittuja kohteita ovat olleet hieno matka Helsingin historiaan. Monta kertaa kuvauskierroksilla ihmetteli itsekin, että miten en ole tätäkään rakennusta ennen huomannut? Kaupungilla kävellessä kannattaa todellakin joskus tähyillä hieman ympärilleen ja ylöspäin. Vastaan voi katsoa vaikkapa sammakko, jolla on napa tai kiemurrella mitä taidokkain kasviornamentti.
Helsingin jugendin suunnittelijat esittelyssä
Wivi Lönn – naisarkkitehtien esiinmarssi
Wivi Lönn valmistui arkkitehdiksi polyteknillisestä opistosta vuonna 1896 yhtenä ensimmäisistä naisarkkitehdeistä Suomessa. Hänen isänsä oli kuollut tämän ollessa 16-vuotias ja perhe oli joutunut taloudellisiin vaikeuksiin. Ylioppilastutkinto oli jäänyt sen vuoksi haaveeksi, mutta matemaattisesti lahjas tyttö oli luovinut tiensä Tampereen teollisuuskoulun kautta Helsingin polyteknilliseen opistoon.
Lönn oli ensimmäinen naisarkkitehti, joka perusti oman toimiston ja työskenteli itsenäisesti. Hän oli taitava tilojen ja rakenteiden suunnittelija.
Tilauksia satelikin tukuittain ja monet niistä koskivat koulujen ja päiväkotien suunnittelua. Hän menestyi monissa 1900-luvun alun arkkitehtuurikilpailuissa, erityisesti kotikaupungissaan Tampereella ja myöhemmin Jyväskylässä. Helsingissä hän työskenteli yhdessä Armas Lindgrenin kanssa touteuttaen mm. Uuden ylioppilastalon. Lönnin kynästä on lähtöisin myös Kallion Ebeneser-päiväkoti.
(Arkkitehtuurioppaan lisäksi lähteenä Wikipedia)
Tämän artikkelin kävelykierroksen kohteet kartalla
(Mobiililaitteilla: kosketa palloja, pöytäkoneilla ja läppäreillä: vie hiiri pallojen päälle. Selaimista Edge ja Explorer eivät välttämättä näytä joitakin pallukoissa olevia kuvakaruselleja oikein.)
Kallion ja sen ympäristön kierros on levittäytynyt tähänastisista laajimmalle, joten pyörä on kelpo kulkupeli tälle reissulle. Google Maps ohjaa ainakin tämänhetkisen Kurvin ja Hämeentien kaaoksen (katutyömaan) ohi, mutta tekee muuten joitain hieman kummallisia ylimääräisiä lenkkejä.
Siltasaari
Siltasaari oli vuosisatojen ajan oikea saari, jota yhdisti mantereeseen kaksi siltaa. Kuvissa näkyvä rakennuskanta valmistui 1910-luvun puoliväliin mennessä ja edustaa näin myöhäisjugendia. Pääosa taloista on työväen rakennuttamia asunto-osakeyhtiöitä.
Hakaniementori
Hakaniementori pengerrettiin, tasoitettiin ja kivettiin 1890-luvulla Siltasaaren ja Hakanimen välisen salmen paikalle. Torin laidalle alkoi pian kohota myös jugendrakennuksia, joista on jäljellä vielä muutamia (Haka ja Ahtola) ja tietenkin itse Hakaniemen kauppahalli, joka on tällä hetkellä remontissa.
-
1 / 6
Ihantola, Viides linja 18 -
2 / 6
Ylänkö, Viiden linja 12 -
3 / 6
Kivikallio, Viiden linja 16 -
4 / 6
Agricola, Agricolankatu 9 -
5 / 6
Seura, Agricolankatu 11 -
6 / 6
Unto, Agricolankatu 13
Karhupuisto
Karhupuisto syntyi 1800- ja 1900-lukujen taitteessa tiukkojen ruutukaava-alueiden niveleen. Se erottui tuolloin puutalovaltaisesta ympäristöstään sitä ympäröivillä korkeilla kivitaloilla, jotka näkyvät kuvissa. Yksi näyttävimmistä on 1907 valmistunut Ihantola. Seuraavana valmistunut Suvanto aloitti tyyllillisesti myöhäisjugendin ja sitä seurasivat Kivikallio, Agricola, Seura ja Unto.
Kallion kirjasto, Viides linja 11 Kunnalliselle kirjastolle osoitettiin paikka Kallion asemakaavasta vuonna 1901 yhtenä alueen harvoista julkisista rakennuksista. Kallion kirjasto valmistui Karhupuiston kupeeseen yhtäaikaa Kallion kirkon kanssa.
Ebeneser, Helsinginkatu 3-5 Lasten päivähoidon tarpeeseen havahduttiin jo varhain. Helsinkiläinen Hanna Rothman perusti jo 1888 Pohjoismaiden ensimmäisen maksuttoman päivähoidon työläisperheiden lapsille. Lastentarhan oma talo: Ebeneser valmistui 20 vuotta myöhemmin.
Alppila Siuntionkadun puutalot ovat yksi Helsingin säilyneistä puutalokortteleista. Alue sai 1907 asumakaavan ja rakennusmääräyksen, jotka mahdollistivat edullisen asuntorakentamisen työväen tarpeisiin.
Työväen asuntomuseo, Kirstinkuja 4 Nykyinen museotalo on kuvaava esimerkki 1900-luvun alun työväenasumisesta. Laadukkaat lausta alkaen vesijohdolla varustetut pienet asunnot, oli tarkoitettu ensisijaisesti kaupungin perheellisille työntekijöille.
Puu-Vallila Puu-Vallila, aikaisemmin Vanha Vallila syntyi komiteamietintönä 1907, jossa pohdittiin ratkaisuja työväen kasvavaan asuntopulaan. Se on ensimmäinen kaupungin reunamille suunnitelmallisesti kaavoitettu, puutarhakaupunkiaatetta seurannut työväen asuinalue.
Suvilahden sähkö- ja kaasuvoimala, Kaasutehtaankatu 1 Helsinki kasvoi nopeasti vuoden 1910 tienoilla ja kunnallistekniikka uudenaikaistui. Kasvavaan energiatarpeeseen rakennettiin Suvilahden voimalaitos. Kansallisromanttiikka on Suvilahdessa vaihtunut kansainvälisyyttä ja nykyaikaa heijastelevaan rationalismiin. Sähkövoimalan esikuvia onkin mm. ieniläinen art nouveau.
Koottu Maanmittauslaitoksen taustakarttasarjan karttalehdistä 14.6.2019
Lähteenä käytetty arkkitehtuuriopas
Artikkeli Bongaa ornamentti 8: Kallio lähiseutuineen – takaisin kohti nykyaikaa julkaistiin ensimmäisen kerran Kiinteistölehti.