Töölön kierros on pieni ja kompakti, johtuen alueen pienemmästä jugendrakennustiheydestä. Alueelle osuu silti yksi merkittävämmistä jugendin mestariteoksista nimittäin Kansallismuseo.
Arkkitehti Lars Sonck oli kiivas luonnonmukaisen asemakaavan puolestapuhuja. Hänen mielestään pääasiassa insinöörien käsissä ollut asemakaavoitus edusti vandalismia, joka levitti kaupunkeihin ympäristön ominaislaadusta ja maastonmuodoista piittaamatonta arkkitehtuuria. Puhumattakaan siitä, että vielä räjäyteltiin tieltä kallioita ja muita luonnonelementtejä.
Sonckin väsymätön manifestointi johti Suomen ensimmäisen asemakaavakilpailun järjestämiseen vuosina 1899-1900. Suunnittelun kohteeksi päätyi tuolloin vielä kallioinen, viljelypalstojen, työläisasutuksen ja pienteollisuuden täyttämä Töölö.
Kilpailun jälkeen kaavasuunnittelu annettiin lopulta Lars Sonckin ja Gustaf Nyströmin tehtäväksi. Töölön asemakaava vahvistettiin vuonna 1906 ja sitä voidaan pitää Suomen ensimmäisenä jugendasemakaavana. Jokainen voikin hieman katsella ympärilleen omalla asuialueellaan ja pohtia, miltä kaikki näyttäisi, jos tätä luonnonmukaisuuden korostamisen tuomaa ajattelutavan muutosta ei asemakaavoitusmetodeissa olisi ollut ollenkaan.
Arkkitehtuurioppaassa mainitaan, että “vierailijan on helppo kadottaa suuntavaistonsa Etu-Töölössä”, koska korttelit ovat erikokoisia ja kadut paikoin lyhyitä, mutkittelevia ja kapeahkoja. Risteyksestä voi avautua aivan odottamaton näkymä.
On pakko myöntää, että tämä pitää paikkansa. Jos Etu-Töölössä ei liiku säännöllisesti, menee kulloiseenkin käynnin kohteena olevaan rakennukseen suunnistaminen turhan usein etsimiseksi. Suoraviivaisella asemakaavalla on siis edelleen paikkansa ja hyötynsä kaupunkisuunnittelussa “luonnollisempien” kaavojen seassa.
Helsingin jugendin suunnittelijat esittelyssä
Sigurd Frosterus – ei sääntöä ilman poikkeusta jugendarkkitehtien riveissä
“Frosteruksen arkkitehtuurista on turha etsiä keskiaikaviitteitä, linnantornien jäljitelmiä ja luonnonkivellä herkuttelua. Hän oli suomalaisen arkkitehtuurin kiihkein rationalisti ja kansallisromanttisen jugendin kriitikko”, kertoo arkkitehtuuriopas. Hänen mielestään vuosisadan alun uusi arkkitehtuuri oli “tyylitöntä arkaismia”. Töölössä hänen suunnittelemiaan rakennuksia ovat mm. Töölönkatu 7, jossa hän itsekin asui sekä Museokatu 3.
Myös Frosterus osallistui Helsingin rautatieaseman suunnittelukilpailuun, ja haki siihen puhtia työskentelemällä neljä kuukautta Weimarissa Henry van de Velden toimistossa. Hänen “teräs-järki -tyyliä” edustava ehdotuksensa kuitenkin hävisi “kansallisromanttiselle kivikolossille”, kuten hän oli itse asian ilmaissut lopputulosta kritisoidessaan.
Frosterus on selkeästi taitekohdan arkkitehti, joka ei ole koskaan kokenut jugendia tai ainakaan sen suomalaista kansallisromanttista versiota omakseen. Uutta suuntausta edustavat henkilöt saavat usein huutaa tuuleen kauan, ennen kuin isot rattaat lähtevät pyörimään ja ympäröivä yhteiskunta naksahtaa paikoilleen seuraavaan vaiheeseen. Frosteruksen merkittävin työ on Stockmannin tavaratalo, joka ei edusta jugendia.
Tämän artikkelin kävelykierroksen kohteet kartalla
(Mobiililaitteilla: kosketa palloja, pöytäkoneilla ja läppäreillä: vie hiiri pallojen päälle. Selaimista Endge ja Explorer eivät välttämättä näytä pallukoissa olevia kuvakaruselleja oikein.)
Töölön jugendrakennukset keskittyvät Etu-Töölön alueelle. Kaupunginosan rakennuksille on arkkitehtuurioppaan mukaan tyypillistä runsas koristelu, mutta joukkoon mahtuu myös poikkeuksia.
Kotirinne, Nervanderinkatu 1 – Pohjoinen Rautatienkatu 11 Kotirinne on esimerkki säntillisemmästä myöhäisjugendista, jossa erilaisia ikkunatyyppejä on enää muutama ja kerrokset ovat lähes identtiset. Varhaisjugendista muistuttaa vain ensimmäisen kerroksen luonnonkivi ja julkisvun epäsymmetrisyys.
Oiva, Nervanderinkatu 11 Oivan pelikaaniaiheinen koriste mainitaan arkkitehtuurioppaassa, mutta se ei kyllä ihan heti osu silmään. Tämän taloyhtiön erikoisuus oli Helsingin ensimmäinen keskuskeittiö, joka sijaitsi piharakennuksessa.
Tunturinkadun kortteli
Tässä jugendrakennusryppäässä Tunturinkulma edustaa wieniläisvaikutteista jugendia. Muut rakennukset ovat arkkitehti Emil Svenssonin suunnittelemia. Tunturikatu 3 ja 5 ovat pelkistetympiä, mutta Tunturikatu 1 loistaa upean koristeellisilla parvekkeilla ja varsinainen ornamentiikan huipentuma on Kansanvalisstusseuran talo, jota kannattaa käydä katsomassa ihan omin silmin.
Töölönkatu 7 Jugendarkkitehtuurin kapinallisen Sigurd Frosteruksen rationaalista jugendia edustava Töölönkatu 7 on varhaisin Kansallismuseon ympärsistöön nousseista 1910-luvun vaihteen rakennuksista.
Museokatu 3 Myös tämä on Sigurd Frosteruksen suunnittelema. Arkkitehtuurioppaan mukaan hänen suunnittelunsa lähtökohta on harkittu kokonaisidea, jolle koristeet ja muut yksityiskohdat ovat alisteisia. Kansallismuseon naapureina Frosteruksen rakennukset loivat uudenlaista kaupunkikuvaa ja osoittivat uutta suuntaa suomalaiselle arkkitehtuurille.
Ostrobotnian talo, Töölönkatu 3 – Museokatu 10 Töölön jugendrakennuksista on välillä vaikea sanoa, ovatko ne enää edes jugendia. Tässä niistä yksi. Arkkitehtuurioppaan mukaan jugendaikakauden jatkajaksi tämän tunnistaa esim. punagraniitin harkitusta käytöstä osana julkisivujen sommittelua.
Kansallismuseo, Mannerheimintie 34 Mahtipontisesti koristeltu, linnamainen Kansallismuseo on yksi Helsingin jugendin mestariteoksista ja sellaisenaan hyvin tyypillinen arkkitehtitoimisto Gesellius-Lindgren-Saarisen tuotos.
Koottu Maanmittauslaitoksen taustakarttasarjan karttalehdistä 14.6.2019
Lähteenä käytetty arkkitehtuuriopas
Artikkeli Bongaa ornamentti 7: Töölö – luonnonmukaisen asemakaavan esiinmarssi julkaistiin ensimmäisen kerran Kiinteistölehti.